Vetoomus Langnetin toimintamallin jatkamiseksi yliopistojen tutkijakouluissa
Langnetin toiminnan hiipuessa on vastuu suomalaisesta lingvistisestä tutkijakoulutuksesta jatkossa siirtymässä yliopistojen omille tutkijakouluille. Tämä herättää huolta sekä uusien tohtorikoulutettavien että Langnetin tohtorikoulutusta nauttivien ja nauttineiden parissa: pelkäämme että tuleva lingvistisukupolvi joutuu lähtemään maailmalle heikommin eväin. Tutkijakoulutettaville tehdyissä kyselyissä Langnetin toiminnan oleellisimpina seikkoina pidetään jatkuvasti seuraavia:
Langnetin valtakunnallisuus on mahdollistanut alakohtaisen tiedonsiirron omaa kotiyliopistoa laajemmassa mittakaavassa sekä toiminut tulevien yhteistyöverkostojen pohjana.
Käytännön tutkijantaitojen opetus ja kurssitarjonta on ollut harvinaisen laadukasta, säännöllistä ja runsasta. Kursseille on usein kutsuttu ulkomaisia alojensa huippuosaajia.
Langnet on kustantanut opiskelijoiden (ulkomaisiakin) konferenssi- ja aineistonkeruumatkoja; säätiöt ovat karsineet huimasti apurahalla työtään tekevien tutkijaopiskeiljoiden matka-apurahoista ja myös yliopistoihin työsuhteissa olevien opiskeiljoiden työmatkojen rahoitus on epävarmaa. Tutkijan työssä keskeistä konferensseihin osallistumista ei voi harjoitella passiivisesti.
Langnetin suuren ohjaajapoolin myötävaikutuksella tietoa on jaettu avoimesti valtakunnallisella tasolla. Langnetin tapahtumissa on voinut helposti lähestyä epämuodollisesti muiden yliopistojen ohjaajia.
Langnetin tutkimusalakohtaisia ala-ohjelmia on pidetty ekspertiisin jakamisen ja vertaistuen vuoksi työn edistymisen kannalta Langnetin tärkeimpänä antina. Muiden tutkija-opiskelijoiden ja näiden ohjaajien tarjoama kollektiivinen palaute ja epävirallinen ohjaus on koettu ensiarvoisen tärkeäksi.
Edelliset seikat ovat kasvattaneet tohtorikoulutettavien ammattitaitoa ja auttaneet luomaan työllistymiselle välttämättömiä kontakteja. Lisäksi tohtorikoulutettavat kokevat, että he eivät olisi muuten saaneet vastaavaa tietoa oman aiheensa kannalta relevantista kollegojensa työstä. Koulutuksen tehokkaan rakenteen vuoksi suurin osa langneeteista on valmistunut muita tohtorikoulutettavia nopeammin. Huomattavan moni suomalaisista edelleen työelämässä vaikuttavista lingvisteistä on ollut suhteessa Langnetiin joko opiskelijana tai ohjaajana, mikä on myös poikinut useita erilaisia yhteistyön muotoja. Erityisen korostunut Langnetin valtakunnallisuuden merkitys on ollut sellaisista yliopistoista tuleville opiskelijoille, joista liikkuvuus on vähäisempää jo pitkien välimatkojen vuoksi - tällaisia yliopistoja ovat esimerkiksi Oulu, Joensuu ja Vaasa.
Onko yliopistojen tutkijakouluilla edellä mainittuja resursseja vai ovatko tulevat lingvistisukupolvet aiempaa heikommassa asemassa? Päätyvätkö tutkijakoulujen varat toiminnan järjestämiseen vai hallintokuluihin? Jaetaanko matka-apurahoja konferenssiosallistumisiin? Onko kurssitoiminta yliopistojen sisäistä vai avataanko se kaikkien yliopistojen yhteiseksi? Jos kurssit muodostetaan yhteisiksi, jäävätkö ne vain suurempien yliopistojen vastuulle? Jos näin käy, onko resursseja matkakuluihin, jotta myös pienempien yliopistojen tutkijaopiskelijat pääsevät yhteisille kursseille? Jos pienempien yliopistojen opiskelijat joutuvat tässä eriarvoiseen asemaan, jää valtakunnallinen vuorovaikutus nykyistä huomattavasti vajaammaksi. Kuinka korvata Langnetin ala-ohjelmien tarjoama laaja-alainen, ammattitaitoinen ja uusia näkökulmia avaava palaute?
Tutkijakoulujen yhdeksi tulevaksi toimintamalliksi on ehdotettu kaikille yliopistojen tutkijaopiskelijoille suunnattavaa kesäkoulua. Tämä on saanut kannatusta Langnet-opiskelijoiden keskuudessa. Huolenaiheeksi on kuitenkin noussut, miten kesäkoulun ohjelma hyödyttäisi tasapuolisesti kaikkien kieliaineiden opiskelijoita. Opiskelijoiden keskinäinen tasa-arvo huolettaa myös matka-apurahojen sekä kesäkoulun yliopistojen välisen kierron onnistumisen suhteen.
Vetoamme yliopistojen tutkijakouluihin Langnetin hyvien käytänteiden ja ainutlaatuiseksi koetun toimintamallin jatkamisen puolesta.
Kunnioittavasti,
Allekirjoittaneet
Keräämme allekirjoituksia 15.8.2014 asti. Vetoomus lähetetään elokuussa 2014 yliopistojen tutkijakoulujen vastuuhenkilöille sekä muille relevanteille tahoille yliopistoissa ja Opetus- ja kulttuuriministeriössä. Vetoomusta saa mielellään jakaa eteenpäin.
Kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää osoitteisiin
sonja.dahlgren ÄT helsinki.fi
risto.uusikoski ÄT gmail.com
